Sunnuntai-ilta. Erilainen viikko takana. Ei helppo viikko eikä edes puhtaasti toimittu viikko. Liikuin liian vähän ja söin muutamana päivänä aivan jotain muuta, kuin mitä olisi pitänyt syödä. Syytetään vaikka PMS-ää tai vauva-arkea. Yllättävän vaikea viikko takana. Yleensä ensimmäinen viikko menee innostuksen vallassa ja täysillä painaen, ennen kuin alkaa se vaikeampi toinen viikko. Tämän viikon kannustamana, päätinkin tehdä postauksen niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen kuinka syön ja mitkä ovat kompastuskiveni. Ehkä nämä tunnistamalla osaan toimia siinä hetkessä "oikein".
Jos kirjoitan vain, että kaikella tapahtumalla on syynä syödä , niin tästä postauksesta tulisi tylsä. Sitä se voi muutenkin olla, mutta kun aiheena on syömisen syyt, ei sitä voida ainakaan lyhyydestään syyttää ;)
- Tunnesyöminen : Tämä tapa on opetettu meille jo lapsuudesta. Tekeminen palkittiin yleensä karkilla tai muulla herkulla ja rentoutuminen tapahtui ruoan parissa. Oikeastaan vanhempana, kun minulla oli omaa rahaa ja kukaan ei ollut minua komentamassa, kuvioon astui myös syöminen, kun päivät olivat olleet erityisen rankkoja. Palkitsin itseni siitä, että sain päivän päätöksen ja jaksoin kunnialla loppuun asti. Jeij! Hyvä minä. Jätskiä vai karkkia ? No molempia!
- Väsymys : Vauva heräsi yöllä tunnin välein. Iltapäivästä kroppa oikein huutaa sokeria. Ei jaksa ilman sokeriboostausta. Oikeastaan tämä johtuu myös huonosta ruokavaliosta, mutta huomattavasti usein vierailee tämä iltapäivän sokeri-ikävä huonosti nukutun yön jälkeen.
- PMS / Kuukautisia edeltävät päivät : Syö,Syö,Syö. Kukahan kertoisi kropalleni, että kuukautisia varten energiaa keräävä signaali on väärässä. Energia sijaitsee jo kropassani, vieläpä muhkuroittain kyljissäni, reisissäni ja vatsassani. Sieltä saisi tuota ihmettä ammentaa monena kuukautena eikä loppuisi kesken! Pahaan mieleen auttaa täydellisesti suklaa. Mikä olisi ihanmpaa murheiden läiskyvissä aalloissa, kuin istua sohvan nurkassa , tirauttaa romanttisen elokuvan ääressä muutama kyynel ,ystäväni suklaalevyn lämpimässä halauksessa. Täydellisessä kohtauksessa ulkona sataa itkusadetta, joka valuu lasia myöten ja tipahtaa hiljaa maahan.
- Liian pitkä ateriaväli : Tämän huomaa siitä, että pään valtaa ajatus AIVAN SAMA kun nyt vaan jotain ja äkkiä! Kädet täräjää ja keskittyminen on vaikeaa. Joskus luin , että ihmisen kokema nälkä ateriavälien pidentyessä , ei ole mitään verrattuna siihen, kun ihmisen elimistöstä ruoasta saatava energia on oikeasti loppu ja kroppa alkaa käyttämään polttoaineena lihasten proteiineja ( No joo, en jaksanu googlata, mutta näin muistelisin ). En edes halua ajatella mitä joku nälkää näkevä ihminen ajattelisi tästä minunkin blogistani. Länsimaiset ongelmat,
Mieli on nytkin maassa maailman huonoimman hääpäivän johdosta ja tekisi mieli kaatua sohvalle sipsipussin viereen. ( Kyllä! Meillä on herkkuja kiitos aviomiehen ) Mutta taidan ottaa koirat remmiin ja lähteä happihyppelylle. Huomenna puntariin ja viimeinkin niitä strategisia mittoja...
-"pixie"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti